Pyhtäälisä

Siskoni on ostanut miehensä kanssa talon Pyhtäältä ja vierailimme heidän luonaan syyskuun lopulla, viikonloppuloman merkeissä. Tällä kertaa sää ei ollut kovinkaan suosiollinen, vaan lähes koko viikonlopun ajan satoi, mutta sehän ei estänyt meitä tutustumasta alueen minua/meitä kiinnostaviin nähtävyyksiin. 

Emme voineet majoittautua allergiani takia siskoni luokse, jossa temmeltää villit koiraveljekset ja jo kunnioitettavaan ikään ehtinyt papparainen. Löysin kuin löysinkin minua miellyttävän majoituksen ja asettauduimme taloksi Kiviniemen kartanon Terikoffin vierastaloon.  

Vierastalo oli upea, kartanon pihapiirissä oleva, punainen, entinen konttori. Vanhat tulisijat ja huolella valitut pehmeät matot, turkikset, verhot, sekä kauniit tapetit loivat kotoisan tunnelman ripauksella luksusta. Upottava parisänky ja pullo kuohuvaa - voiko matkailija juuri enempää toivoakaan.

Talossa oli moderni keittiö (ehkä liiankin moderni), makuuhuone, olohuone, kylpyhuone, pukeutumishuone ja lasitettu veranta. Tänne olisi voinut muuttaa asumaan.

Täältä muuten löydät hauskan testin, jossa voit mitata oman Pyhtäälisäsi suhteessa esim. asumiseen Helsingissä. Pyhtää on pieni - Suomen itäisin kaksikielinen - kunta, joka on kuitenkin lähellä pääkaupunkiseutua, Loviisaa ja Kotkaa. Entuudestaan meille tuntematon Pyhtää eli Pyttis on varmasti kesällä vielä paljon kauniimpi, joten silloin on tehtävä uusi reissu.

Samoin kuin Strömforsin ruukkiin, jonka historia nivoutuu yhteen Kauttuan Ruukin kanssa. Vaikka viima ja sade iski luihin, sekä ytimiin, halusin ehdottomasti, vihdoin ja viimein, päästä tutustumaan alueeseen. Vaikuttava ruukkialue ja tosiaan kesällä varmasti hyvin eläväinen, kaikkine kädentaitajineen. 

Palattuamme ruukkikierrokselta, piipahdimme Pyhtään pieneen satamaan ja Cafe Sagittaan, joka on avattu vasta tänä kesänä. Sisäterassi oli vielä katettu lasein ja sisällä paloi oikea takkatuli - mitä luksusta, kun saavuimme uitettuina kahville ja kaakaolle. Voin kertoa, että lämmön lisäksi maailman parhaat lihapiirakat löytyvät täältä :).

Kävimme lauantaina myös Kotkassa, jossa olen muistaakseni käynyt vain kerran aiemmin - silloin purjehdimme Kotkan satamasta Helsinkiin lähetystyöhön matkaavalla Kaksi kalaa-laivalla. Tästä on tainnut vierähtää lähes 30 vuotta. Oi mitä muistoja.

Nopeasti kävimme kiertämässä Katariinan meripuistossa, koska halusin nähdä pienoismallit Suomenlahden majakoista. Näkyihän kierroksella myös pari virtahepoa. Jos sää olisi ollut parempi niin puistossa olisi ollut näkemistä useaksi tunniksi.

Kotkaan pitää tutustua myös uudemman kerran ja varsinkin Sunilaan, josta löytyy Alvar Aallon 1930-40-luvulla suunnittelemia rakennuksia enemmänkin.

Tällä reissulla tutustuimme vielä Merikeskus Vellamoon, jossa pääsee ihmettelemään esineistöä ja historiaa liittyen merenkulkuun. Lisäksi museolla on vaihtuvia näyttelyitä, joista nyt oli esillä Usko, toivo, rakkaus - merimiestatuointeja.

"Tatuoinnit ovat kuin eteenpäin kulkeva elämä: jatkuva tarina."

- Taidehistorioitsija Margareta Gynning, 2012 -

"Tatuointeja on kulkureilla, prostituoiduilla, rangaistusvangeilla ja merimiehillä, tai yleisesti ihmisillä, jotka pidemmän aikaa ovat lojuneet joutilaina ja joiden moraali on rappeutunut."

- Gustav von Duben, 1886 -

Museosta löytyi myös Ristomatti Ratian ja Eeva Backmanin suunnittelema kaunis Venho-arkku. 

Lauantai-illan kruunasi, pitkän ja märän päivän päätteeksi, saunominen meren äärellä. Rantasauna oli valaistu lyhdyin ja idyllinen pieni rakennus, suuri sydämeltään, toivotti meidät tervetulleeksi.