Köyhässä perheessä eläneenä osaa arvostaa asioita ja nimenomaan tavaroita aivan erilailla, kuin jos olisi varaa ostaa jokainen vastaantuleva kaunis tuote. Sama asia rajoittaa hyvin tavaroiden kertymisen nurkkiin ja yleensä tuleekin ostettua vain tarpeellista ja/tai itseä henkilökohtaisesti koskettavia tuotteita.
Minua on siis helppo miellyttää - tai no ehkä ei helppoa, mutta halpaa. Mieheni näki kovasti vaivaa joulun alla käydessään ostamassa eräältä taiteilijalta toivomaani taulua, josta oli kaupanteon aikana valmis pulittamaan kymmenkertaisen määrän rahaa :). Yleensä siis lahjatoiveenikaan eivät ole kalliita ja esim. kirpparilta löydetty euron, parin esine on minulle hyvinkin kallis aarre.
Kun esineellä on eletty tarina - se vetoaa minuun :)
Rouhea, kolhuinen puupalikkakin herättää minussa suuria tunteita, joten olin kuin Paratiisissa päästessäni Sisustus Saganin kirpputorille. Ensi viikon Naistenpäivä mahdollisti sen, että sain ostaa itselleni lahjaksi vaikka ja mitä - pikkurahalla. Jälkeenpäin harmittaa ainoastaan se, etten toivonut enempää ;)
Kuvissa näkyvä soikea, ihanan vanha ja kulunut peili, vanhat jouset, maalattu sarvi, kaksi kaunista veistä ja rasiallinen viiriäisen munia maksoivat yhteensä noin 20 euroa. Vanhat ja vielä toimivat herätyskellot löytyivät jo aiemmin Retrolinnasta.
Kelloja en aio enää vetää käyntiin, sen verran kovaa ne raksuttivat :D. Peilin paikka on vielä mietinnässä, samoin kuin jousien mahdollinen tuunaus.
Tänään illalla menen ystäväni kanssa Kirpputori Kirputtoman Naisten iltaan, jossa tarjolla jälleen upeita aarteita. Saa nähdä kolahtaako jokin esine suoraan sydämeen.
Huomenna edessä suuri uhrautuminen, kun lupauduin kuskattavaksi baarikierrokselle. Se onkin sitten sellainen tarina, ettei sitä blogista löydykään. Ihanaa viikonloppua kaikille :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)