Visuaalisesti herättelevä

Mietin tovin otsikkoa postaukselleni, sillä kyseessähän on visuaalisuus? Se, mikä mielestämme on kaunista katseltavaa, mikä herättää mielenkiinnon ja saa meidät tuntemaan. 

Facebookissa on jo jonkin aikaa pyörinyt miesihannehaaste-tehtävä. Viiden päivän ajan tulee postata viisi eri miesihannetta ja aina haastaa joku samaan tehtävään. Vihdoin ja viimein sain haasteen myös itselleni. Halusin koota nämä ihannemiehet myös blogiini - ja tosiaan, ihan vain visuaalisessa mielessä ;)

1/5

Ryan Gosling

Tyyppi sai minut ensi kerran sekaisin roolisuorituksellaan elokuvassa: Hölmö hullu rakkaus. Itse elokuvakin on todella viihdyttävä, jonka voi katsoa useaan otteeseen kyllästymättä. Enkä taida kyllästyä myöskään Ryaniin...

Kurkkaa lisää ja kerro omat suosikkisi

Tähtenä katossa

Lauantaina on edessä asuntoni tupaantuliaiset (yhdet niistä), pienelle opiskelu-ystäväpiirilleni. Koti alkaa olla näköiseni, mutta ei toki kokonaan valmis. Sisustusmaku muuttuu aika ajoin ja se mikä näytti kivalle esim. viime vuosisadalla (!!), ei houkuttele välttämättä enää.

Itselleni tärkeintä on se, että viihdyn kodissani ja se, että se tosiaan on näköiseni sekä yksilöllinen. Vaikka sisustuslehdet ovat täynnä upeita koteja, en halua lähteä kopioimaan niitä, vaan teen sisustuspäätökseni oman sydämeni ja tunteen mukaan.

Viime viikon shoppailukierroksella yksi ostoslistalla oleva tuote oli valaisin keittiöön sekä tuunauslistalla tähtivalaisimen teko olohuoneeseen. Välillä aika idean ja toteutuksen välillä on pitkä. Tammikuussa 2014 tekemäni löytö Hannas:ista päätyi vihdoin ja viimein ideoimaani paikkaan (postaus löydöstä täällä). 

Minustako (himo) shoppaaja?

En ole ikinä ollut innokas shoppailija, eikä minusta totta puhuen ikinä sellaista tulekaan, mutta viime viikolla kävin ostoksilla jopa kahteen otteeseen :). Yleensä käyn shoppailemassa vain, jos minulla on tarvetta jollekin esineelle/tuotteelle.

Minua ahdistaa ostoskeskuksien hälinä ja ihmispaljous - jo yksikin päivä esim. kotikaupungissani Helsingissä saa minut sekoamaan. Siksi olinkin iloisesti yllättynyt,  saadessani olla keskellä viikkoa Porin Puuvillassa, ihanan rauhallisessa tunnelmassa. Asiakkaita oli harvakseltaan ja pistäydyin useammassakin liikkeessä. Lauantaina olikin sitten vilkkaampaa, käydessämme mieheni kanssa pyörähtämässä Puuvillassa uudelleen. 

Harmittaa, kun en ottanut kuvia upeasta vanhaan puuvillatehtaastaaseen remontoidusta ostosparatiisista. Vaikka moni on valittanut, ettei uudessa kauppakeskuksessa ole mitään yllättävää, itse pidin todella paljon keskuksen tunnelmasta. Vanhat, rouheat rakennukset loivat oman, täysin uniikin ja kauniin miljöönsä. Taisinkin ihailla enemmän kauppakeskuksen ulkokuoria, kuin liikkeiden valikoimaa. 

Yksi liike Puuvillassa oli minulle ylitse muiden, nimittäin Indiska. Indiskan tuotevalikoima ja syötävän upeat värit ovat aina vedonneet minuun. Vaikka yleensä pitäydyn lähinnä yksivärisissä tuotteissa, en voi olla ihailematta Indiskan upeaa värikylläisyyttä ja kauniita kuvioita. 

Katse eteen ja suupielet ylöspäin!

Olen viime aikoina ollut todella turhautunut - töitä ei ole löytynyt ja itsestä niin hyviltä kuulostavat ideat romuttuvat yksi kerrallaan. Kuunnellessani Elastisen kappaletta; Eteen ja ylös, sen sanat kolahtivat täysillä (ja pikkuisen tietysti myös Antti Reini). Tällä lähtee viikonloppu käyntiin ja vastoinkäymisten nujertaminen.  

Hyvää viikonloppua - katse eteen ja suupielet ylöspäin! 

"Mul ei ollu mitää muut ku mahdollisuus

ja tieto siitä, että mitä tahdon voin saavuttaa.

Koval duunilla asiat vaan onnistuu.

Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan.

Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.

Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata.

Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt.

Ne saa luun kurkkuun - saa ku tulosta taas teen.

Jatkan, jaksan vaikka väkisin.

Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii.

Mus on voima, jota ei voi vaimentaa.

Pusken täysii aina vaa.

Mun ei täydy vaan mä saan.

Katse eteen ja suupielet ylöspäin!

Teen vastoinkäymisistä voimaa.

Katse eteen ja suupielet ylöspäin!

Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan.

Murehtiminen ei takas eilistä tuo.

Ja huominenki tulee vaan jos selvitään tänään.

Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua.

Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään."

Keikkaa ja kerhoa

Vähän ankeana alkanut vuosi on kääntymässä parempaan. Vaikka töistä ei ole tietoakaan ja päivät ovat soljuneet ilman päämäärää - turhautuen - on muutama ideani tuottanut tulosta. Ei työn, vaan yhtä tärkeän tärkeämmän asian suhteen, nimittäin ystävien tapaamis-suunnitelmilla.

Tänään olen ostanut liput minulle ja rakkaalle ystävälleni Sólstafirin keikalle Tampereelle 10.2. Nähtäväksi jää vietetäänkö paikkakunnalla aikaa oikein hotelliöineen... Tätä ennen vietämme pienellä porukalla tupareita uudessa, idyllisessä asunnossani. Päässä muhii monta ideaa sisustukseen, jotka toistaiseksi ovat jäissä eurojen puuttuessa. Mutta ehkä muutama idea toteutuu pienemmällä budjetilla. Joululahjaksi saamani kirppiskierros-lahjakortti on tosin vielä käyttämättä, hmm. Täytyy tunnustaa, että mieheni ylitti itsensä lahjojen suhteen, vaikka toivelistani olikin haastava ♥.

Ihana tyttäreni, 11v - omien sanojensa mukaan ehkä jo murrosiän ohittaneena - on myös ollut viime aikoina kuin enkeli. Kirppikseltä löytyneen helmipussin sisältö sai hänen käsissään uutta muotoa välittömästi ja äiti sai kauniin rannekorun horoskooppimerkkeineen. 

Pikkuruinen mörkö sisälläni

"Työ ei ole sitä mitä teet elääksesi. Työ on sitä mitä teet elämälläsi."

Uusi vuosi on alkanut kohdallani vähän apeissa merkeissä, jonka mörkö otti vallan joulupäivänä. Loppuvuosi oli yhtä lentoa markkinoiden ja joulun kanssa, joten tohinaa riitti. Yhtäkkiä ei ollutkaan mitään suunniteltavaa, ei tapahtumia, ei töihin lähtöä, ei opiskelua, eikä lasten/ystävien vierailuja. 

Vaikka en olekaan ikinä tehnyt työtä rahan takia, enkä päivääkään työtä, mistä en pitäisi, työ antaa sisältöä elämään. Se rytmittää arkea ja saa vapaan tuntumaan juhlalta, odottamisen arvoiselta. 

Onneksi omaan hyvin positiivisen luonteen ja välillä harmittavatkin ruusunpunaiset silmälasit, joiden läpi katsoessani ankeus saa uskomattomia käänteitä ja asiat/ihmiset saavat aivan eri sisällön kuin todellisuus onkaan. Mutta mistä löytää oikeasti töitä, uusia haasteita ja sisältöä elämään?

Kuva: etsy.com